Kuvat saa kopsata (Ne on neljänneltä kaudelta)

Tarinoita

Ääh, en tajua laskuja koskaan! Stella valitti. Keskity.. Tecna sanoi ja jatkoi lukemista. Okei... Stella sanoi. En tajua hän sanoi. Stella! Minulla on muita hommia. Tecna huuhdahti. No mitä? Stella kysyi. Ääh.. minua pyydettiin tekemään esitelmän jostain.. historiasta. Tecna mutisi. Hienoa no paljonko olet kirjoittanut? Bloom kysyi. En yhtään. Tecna sanoi hiljaa. Kaikki katsoivat toisiinsa. No.. oliko sinun pakko tehdä se? Layla kysyi. No, oli! Tecna sanoi. Okei.. hei! Keksin mennään kirjastoon. Bloom sanoi. Loisto idea! Musa sanoi ja tytöt lähtivät. Ei lyödy mitään. Tecna sanoi. Ei niin mutta tiedän tarinan! Stella sanoi. Sinäkö? Älä vain sano että jokin sinun keksimä tarina! Tecna murisi. Eiei! Stella naurahti ja alkoi kertomaan. Kauan sitten Oregan joka oli suuri keijuen maa. Oli kaunis keijuen koulu. Eräs tyttö nimeltään Sasha kävi koulua. Sashalla ei ollut vanhempia. Hän oli tutkinut jo vuosia missä he olisivat voineet olla. 2 vuoden päästä tyttö lyösi tiedon vanhemmistaan. Hän lähti toiseen kylmään maahan Domizsiin. Hän kulki ja kulki.. ja kulki. Kunnes viimein pääsi hänen kotinsa lähelle. Hän meni sisään ja huusi: haloo? Kukaan ei vastannut. Sasha oli mennyt suureen saliin. Äkkiä tuli pimeää. Oli kamalan kylmä kunnes Sasha näki pienen valon hän ryntäsi valon luokse. Hän lyösi valon kartan. Hän otti kiinni valon kartasta ja jotain tapahtui maa tärisi ja järisi. Sasha tippui maan alle. Mutta heräsi äkkiä jostain ihanasta paikasta nimittäin Alfeasta, Sasha eli alfeassa pitkään. Lopulta hänestä tuli Alfean parhain keiju. Hänen voimansa oli ilma. Hän ei koskaa lyötänyt vanhempiaan, myöhemmin selvisi että he olivat kuoleet ja että kirja oli vaan pelkkää satua. Stella kertoi. Vau, kiitos Stella. Tecna kiitti ja lähti. Seuraavana päivänä: Sain kiitettävän! Tecna riemuitsi. Minun avulla ! Stella huusi. No.. niin. Kiitos Stella. Tecna sanoi ja halasi Stellaa.